Paljon onnea Hertta!

Vähän ollut kiirettä taas koulun ja töiden kanssa, joten blogi on jäänyt taas päivittämättä. Ihmeellisiä ei ole vieläkään tapahtunut kai. Meillä vaihtuu kämppis, tosin nyt entuudestaan tuttu ihminen. Itse olen lähdössä äitiä ulkomaille moikkaamaan maanantaina, Lilli pääsee taas entisen työkaverin koirien ja kissan seuraan ja Hertta jää kotiin Niinan seuraksi.

Mutta ennen kaikkea, tentteihin lukua pakoillen tulin kirjoittamaan siitä, että HYVÄÄ SYNTTÄRIÄ HERTTA! Uskomatonta, että sille tuli mittariin vasta neljä ja että se on ollut meidän laumassa vasta reilut kaksi vuotta. Tuntuu kuin se olisi ollut aina meillä keksimässä mäyräkoiramaisia jekkujaan kuten eilen mun iltavuoron aikana oli keksinyt hakea ruokapöydältä mun penaalin ja levitellä sen ympäriinsä. On se vaan korvaamaton, tylsäähän mulla ja Lillillä tulisi ilman tota hömppäräistä. Ja maailmassa olisi muutama surullisempi vanhus, joita Hertta ei olisi päässyt piristämään Kaverikoiraillessaan. Ainutlaatuinen, ihanin ja herttainen Hertta. Harmaita hiuksia se aina välillä aiheuttaa mutta mihkään en vaihtais.

En löytänyt tähän väliin uudempia ja/tai parempia kuvia joten nuo pari kuvaa Hertasta joutuvat riittämään. (Ja tuo toiseksi ylimmäinenhän on edelleen Gabin ottama.) Palaillaan!

Joululta ja mitä näitä nyt oli..

Kröh kröh, joku ei oo taas saanut kirjotettua kauheemmin tänne, kuka mahtaa olla.. Joulun kuvatkin purin vasta nyt muistikortilta. Joulu vietettiin perheen (ja yhteensä 10 koiran voimin..) Keski-Suomessa ihan superhienolla mökillä melko metsän keskellä, oli mahtava fiilis. Joulun jälkeen lähdin itse käymään äitillä Turkissa, koirat meni isosiskolle hoitoon. 26.1. Kävin Koirakoulu Kompassilla Janne Ruokkosen Haukkuseminaaria kuuntelemassa, mukaan tarttui kyllä paljonkin ihan käytettävää informaatiota. Muuten koirien kanssa tekeminen pysynyt aika samana, lenkkeilyä, kaverikoirailua ja rally-tokoa, Lillille vähän miettinyt agilityn aloittamista, mutta saapas nyt nähdä.. 
Tässä hätävaraksi paljon jonkun verran joulukuvia + parikymmentä mitä koulukaverini nappasi tänään.      

 

Tähän Hertan versioon hienosta seisotus-kuvasta on vissiinkin hyvä päättää tää kuvaoksennus, olkaa hyvä. Koitan taas pystyä tsemppaamaan tässä postaustiheydessä..

               

Myöhässä Lemmikkimessuista

Hieman nyt maanantaina alkava tenttiviikko, työpaikan yksikön vaihto ja muu on hiljentänyt tämän blogin. Olin kumminkin töissä marraskuun 23.-24. päivä Meidän viikonloppu-messuilla, ja sen vuoksi pääsin myös ELMA- ja Lemmikkimessuille kiertelemään. Olihan siellä paljon kaikkea mielenkiintoista! Nyt nopsasti muutama vähän huono kuva (mun kamera ei selkeästikään enää mukamas riitä..), ja mä kiidän lukemaan taas! Viikonloppuna lauantaina Koira2013-messut ja Nordic Winner 2013-näyttelyt, jos niiden jälkeen muistaisin pikaisemmin päivittää kuulumiset..

  Tässä esittäytymässä dreeveri Maaseudun työkoirat-esittäytymisessä eli metsästyskoiria & muutama paimenkoirakin, harmitti nähdä, ettei metsästyskoirien joukossa ollut yhtäkään mäykkyä!

Mäykkykehässä iloitsin, ettei nuo normaalikokoisetkaan mäykyt olleet niitä 13-20 -kiloisia näyttelyhirmuja, minkä luolaan menemiseen tarvitaan jotain kaivinkoneen luokkaa olevaa välineistöä.

Ihanat Nadja ja Hippi. En varmaan ikinä lakkaa ihailemasta ja tavoittelemasta tollasta yhteistyötä ja intoa.

Hienoa yhteistyötä teki kyllä nämäkin!

Ja hyvinhän tanssi myös Anna ja Luna!

Ällösöpöjä!

Mentiin taas viime viikonlopuksi isälle kun isänpäiväkin oli, ja saattoi olla myös pienehkö pakottava tarve päästä taas pentujakin lällyttämään. Niistä nyt luvassa myös pari kuvaa, joten varoitus pentukuumeisille! Saa nähdä mitä omalle kroonisesti lievälle pentukuumeelle tapahtuu kun pari noista riiviöpennuista jää lähipiiriin..
Isän ja pikkuveljen kanssa suoritettiin sunnuntaina vähän isommasti aikuisten koirien juoksutus metsässä, tuli kyllä itsellekin lämmin metsässä tarpoessa. Muistin jopa metsään iloksi ottaa kameran vaikken ihan kauheasti kuvia siellä lopulta räpsinytkään. Loppupuolella meikäläinen myös onnistui kastelemaan toisen sukan aivan kokonaan kun ylitettävä oja oli odotettua syvempi ja pientare ei kestänytkään kokonaan. Yksi jälkikin ajettiin Hertalla juuri ennen lähtöä takaisin Helsinkiin, kyllähän se eteni näpsäkästi mutta mutkat meni aika suoristettuina versioina.

                    Oli takapenkillä paluumatkalla melkoisen koiramainen ja märkä meininki. Ja kuvassa näkyy Lillen melko uudenkarheet Hurtan Lifeguard-valjaat!

Koska träna svenskan kotitehtävät odottaa tekijäänsä, tää postaus jää nyt vähän tällaiseksi kuvapainoitteiseksi.. Lauantaina luvassa rally-toko-treeniä ja kaverikoirailua ja sunnuntaina Lillin kanssa Kompassille Krista Karhun rally-toko-seminaariin. Ja tähän loppuun vielä kuvatodiste siitä, että ei Hertta oo meillä aina se hassusti nukkuja, kyllä Lillikin taitaa kyseisen lajin!

ps. Yksi noista urospennuista on vielä vapaana, lisätietoa täältä. Metsästävään (tai muuten oikeesti aktiiviseen kotiin) hurjaakin hurjempi Rommi-uros, ei nössyköille!

Sadepäivän piristykseksi

Huppista kun on vähän taas unohtunut kirjoittaminen tänne.. Onhan asia tullut usein mieleen, mutta aikaa ei mukamas ole ollut tarpeeksi. Nyt kun suunnittelin tekeväni koulujuttuja, niin kas kummaa, kun blogin päivittäminen tuntuu mielekkäämmältä! Varsinkin kun kämppis leikki aamupäivällä kameralla ja sai koirista kivoja kuvia, joita siis tässä kirjoituksen yhteydessä, paitsi tuo Katjan ottama. Mutta siis, mitäs mitäs, tässä välissähän on tapahtunu vaikka mitä, kai? Mutta ehkä listaan vaan ne tärkeimmät...

Käytiin Hertan kanssa Koirakoulu Kompassilla pidetyssä Koiran lihashuolto ja hieronta-luennolla, luennoitsijana oli Janne Ruokonen. Ikävästi jäi puhumatta lämmittely & jäähdyttely ynnä muut tärkeydet, mutta eipä se oikeastaan haitannut, että painopisteenä oli se hieronta. Sain olla super ylpee Hertasta, joka käyttäytyi upeasti vaikka olikin täysin uusi tilanne ja paikka, rentoutuikin hyvin hieronnan aikana. Oli myös aika hieno rotukirjo vaikka koirallisia osallistujia oli vaan seitsemän (yksi taisi olla jäänyt pois?). Onneksi paikalla oli myös Katja ja Rudolf, Katjaa saan siis kiittää tuosta kuvasta meistä luennon jälkeen. Plus oli kiva kuulla mitä shelttien yleisistä jumeista tms. oli kommentoitu.

Lisäksi maailman hienoin mäykky on vihdoinkin päässyt kunnostautumaan kaverikoirailun saralla. Ja ensimmäinen vierailuhan meni myös super hienosti, saatiin kuulla, ettei Hertasta uskoisi kyseessä olevan ensimmäinen kerta! 
Vierailtiin viikko takaperin myös maalla ihastelemassa Faunin (Luolakiven Fauni, Hertan emä) pentuja. Voi että kun olisi tilaa ja aikaa pennulle, vaikkei kolmanneksi olekaan suunnitelmissa mäykky.. Ajettiin samalla reissulla lyhkäset jäljet molemmilla, kun iskä oli pyynnöstä ne tehnyt, ja hienostihan ne meni! Lilli jossain kohtaa rupesi häsläämään omiaan, mutta pienellä vihjailulla jälkeen keskittymiseen löysi päähän asti. Hertta suoristi yhden mutkan käytännönkoiramaisesti, mutta ei mennyt sentään ihan kauhealla eräromantiikka-meiningillä mitä on aikaisemmin ollut havaittavissa. Ehkä opetan tuon pois paukkuarkuudesta ja maagisesti saadaan näyttelytulos, ja ihmeellisesti saadaan Hertta jälkivalioksi? 

Lillen kanssa pitäisi ruveta keskiviikkoisin treenailemaan rally-tokoa ja tokoa yhden porukan kanssa, halli kun vuokrattiin käyttöön. Jahka nyt itse saan keskiviikkoillat oikeasti varattua kyseiseen asiaan, koulu tuppaa välillä hankaloittamaan. Toko vähän jänskää, koska siitä ei oikeasti ole melkeenpä hajuakaan. Kai tää on liian noloa myöntää näin julkisesti koirablogissa? Mutta no, sittenpähän opitaan! Ja rallyssä tavoitteena tällä hetkellä se RTK1, mutta eipä jakseta sen takia suurta stressiä ottaa, sen verran lunkisti tykätään ottaa.

Jahka palkka tulisi ja aikaa löytyisi, ajattelin viedä noita a) Virikeluolaan b) Koirauimalaan? Kokemuksia, ajatuksia näistä? 

Ja ps. Hertta on hurmannut melkeenpä koko meidän luokan, kutsuvat sitä oikeastaan koko ajan Nakiksi. Ja sitä halutaan koko ajan tulla katsomaan ja moikkaamaan ja niin edelleen. Vaikka on Lillikin kuulemma ihan kiva...

Sunnuntain fiiliksiä

Sunnuntaina oli siis ne rally-toko-kisat mitä jänskäsin. No, onneksi oli hyvät tsempparit (kiitti (myös kuvista) Johku ja Pihlis sekä Minna) ja hienookin hienompi Lilli, niin mehän saatiin meidän ensimmäinen virallinen, hyväksytty tulos! Joku tampio hihnankäsittelijä ei osannut lukea, että kyltissä luki edelleen "istu" vaikka sen hyvin havaitsi rataantutustumisessa, joten siitä meni yhdet -10 pistettä... Lillin mielestä ei tehty tarpeeksi vaan komensi minua tiukkaan tahtiin mistä meni ilmeisesti pari pistettä. Ja yhdessä käännöksessä kontrolli meinasi livetä, joten saatiin miinus yksi. Kommenteissa luki siitä, plus "ripeä, hiukan hätäinen rata" mille nyt ei vaan ole muuta selitystä kuin mun oma jänskäys tollaisissa tilanteissa. All in all, kisakirja aloitettiin 87 pisteellä!
Dilleri käyttäytyi aika hyvin kisapaikalla ylipäätään, osasyynä voi olla kyllä ajoittainen johtuminen Pihlan kanssa samaan näyttelyhäkkiin, jossa se ei saanut mölytä turhia tai sai Pihlalta palautetta :D
Ja onnittelut vielä Johkulle ja Pihlalle luokkanoususta!

Kisojen jälkeen haettiin Hertta kotoa ja ajettiin tsekkaamaan se Östersundomin koirametsä. Oli kyllä hienot maisemat ja koiratkin nautti selvästi kun oltiin oikeasti metsässä ja saivat olla irti. Ja löydettiin mustikoitakin, Hertta oli palttiarallaa seitsemännessä taivaassa.. Pari sakemannia tuli aika reippaaseen tahtiin jossain kohtaa vastaan ja meinasin peljästyä että ei kai Lillille käy taas joku isompi päälle, mutta kyllä ne vähän kuunteli omistajiansa ja pikkuneitikin käyttäytyi oikein tilanteen mukaisesti AS ALWAYS.

Iltasella Kati vielä kävi niiden valkkariensa kanssa käymässä ja pienen tutustelun jälkeen näyttää sille, että ehkä nuo uskaltaa sinne hoitoon viedä, tiedä sitten mitä tapahtuu kissan suhteen.
Ja noiden vierailun jälkeen olikin melko sippiä porukkaa, eiliseenkin asti vieläpä!

Tänään löysin sattumalta neljän LIILAN tötsän paketin Tiger-liikkeestä muutamalla eurolla ja sen jälkeen muistin poiketa ostamaan muovitaskuja ja pinkin.... kansionkin rally-kylttejä varten, joten nyt päästään oikein kunnolla reenaileen, haluaako joku liittyä seuraan??

Jännitystä havaittavissa

Huomisen rally-toko-kisat on ruvennut pikku hiljaa meikäläistä jännittämään. Ei todellakaan ole treenailtu tarpeeksi tai siltä ainakin tuntuu. No, onneksi hommasta ei ihan elämä ole kiinni, joten mennään ja katsotaan mitä tapahtuu! Nyt kun vielä päättäisi mihin aikaan halutaan paikalle mennä.. Sieltä palatessa on suunnitelmassa hakea Hertta kotoa ja ajaa Östersundomin koirametsä tarkistamaan. Sen jälkeen vielä työkaverin kanssa koiratreffit, jotta nähdään tuleeko nuo Katin kahden valkkarin kanssa toimeen. Jos homma toimii niin pääsevät Katille hoitoon Tallinnan opintomatkani ajaksi pariksi päiväksi. Vaikka enemmän jännitän noiden pärjäämistä Katin kissan kanssa kuin hänen koiriensa...

Tänään käytiin Kannelmäen Minieläimessä noutamassa ilmainen Mush-raaka-ateria. Nythän on siis sellainen kampanja, että Mushin sivuilta tsekkaat lähimmän jälleenmyyjän, ja sitten saat koodin, jota näyttämällä kyseisessä liikkeessä seitsemän päivän sisällä saat ilmaisen Mush-aterian. Noita jälleenmyyjiä löytyy mielestäni tosi paljon, ja ainakin omille koirille kyseinen ruoka maistui hyvin! Jos nyt oikeasti saataisin pikku hiljaa siirryttyä ruokinnassa enemmän raa'an puolelle. Tässä vielä linkki Mushin kampanjan sivuille.

Minieläimestä ostin lisäksi uuden koulutusnamipussin, vihdoinkin. Kyllästynyt löytämään nameja joka takin ja housujen taskusta. Ja ehkä päätökseen vaikutti se kun jotkut ahnepossut oli hupparin taskuun unohtuneiden namien takia vähän jyrsinyt hupparin taskuakin... Niin, tyhmä omistaja kun jätti hollille! Sen reissun jäljeltä lähdettiin kääntymään kotona ja sieltä uuden kämppiksen muuttoa pakoon koirapuistoilemaan. Tehtiin Lillen kanssa myöskin pientä rally-treeniä se vähän aikaa kun puistossa oli vain me kolme. Hyvinhän se meni, mitä nyt välillä Dillerin keskittyminen hävisi, mutta sekin oli ihan palautettavissa. Ja ainakin viime möllikisoissa neiti kyllä keskittyi vaikka uusi tilanne oli molemmille. Toivottavasti nytkin käy niin...  Tuolta koirapuistoilureissulta nämä pari kuvaa, paitsi Mushin kuva Mushin sivuilta.

Hertan ihottuma on nyt kokonaan hävinnyt, kontrolliin ehkä vähän ärsyttää mennä toteuttamaan sama asia lääkärillä, mutta mennään kun on käsketty, kunhan keretään! Nyt vielä kun kasvaisi neidin rapsuttelusta vähän kärsinyt turkki takaisin kokonaan mahapuolellekin.